Mettälenkki vedetty

Nyt on lenkki tehty ja päätin palata koneen ääreen purkautuakseni kertomaan teille metsässä näkemääni helevettiä. Lähettiin siis tossa yhentoista aikoihin koiruuden kanssa lenkille. Nykäisin jalkaani kumpparit, jotka osoittautuivat märiksi. Tällä kertaa kyseessä ei ollut Frank-Kissi, vaan mulppasin toissa päiväni metsässä veteen niin perusteellisesti, että kumpparit oli sen seurauksena täynnä vettä, ja näköjään ne ei olleet kuivuneet vieläkään. Otin kumpparit jalasta pois ja lisäsin pörrösukat jalkaan, ja sitten taas kumpparit kinttuihin. Lenkkarit jalassa ei nimittäin ole mitään asiaa tällä hetkellä mettään, jos haluaa edes yrittää pysyä kastelematta jalkoja. Ajateltiin kiertää Endon kanssa semmonen meidän peruslenkki, eli rämmitään metsässä polkuja pitkin reipas tunti. Oltiin kävelty ehkä noin kilsan verran, kun alkoi metsä kaikota silmistä. Metsä (tai siis se, mitä siitä oli enää jäljellä) oli täynnä jos jonkinlaisia koneita ja puita kaatui ryminällä. Nyt on siis tuhottu meidän mettäpolut, NYYH!!! Niiden tilalle tulee arvatenkin omakotitaloja. Mieleeni purkautui synkkiä ajatuksia ja näin jo itseni ketjulla puuhun sidottuna puolustamassa lenkkipolkujamme ja mettäneläinten oikeuksia. Onneksi järki vei voiton ja en solminut itseäni puuhun. Eihän sillä tempauksella ois saanu muuta aikaiseksi, kuin päässyt seiskaan ja tullut valituksi vuoden turhimmaksi julkkikseksi ja joutunut sit lopulta kaiken tuon rumban jälkeen johonkin parantolaan. No ei auttanut muu, kuin tallustaa teitä pitkin kotia ja manata mielessä viimeistenkin metsien tuhoa asuinalueellamme. Onneksi hain eilen na*si*iwasta ohrapirtelöä. Taidan nauttia sitä illalla ja parantaa maailmaa...No, mutta jottei menisi tämä blogi ihan masentavaksi, niin kerrottakoon, että sain tänään kutsun mun kaverin KESÄHÄIHIN! Onnea Sanna ja Jouni!