Musta uros. Tämän herran kuvaaminen on ihan juukelin hankalaa. Ilmeitä ei saa oikein millään hyvin esille. Tai sitten en vaan osaa... Poitsu selvisi ihmeen hyvin hankalasta alkutaipaleesta (jouduin repimään hänet leukapielistä ulos emostansa) huolimatta ja on porukan suurin. 
Plääh. Luulin jo Pepin synnyttäneen minulle sinitiketin, mutta tämä poika taitaa sittenkin olla ruskeatiketti. Luonnonvalossa pennun jalat, vatsa ja häntä näyttävät sinisiltä, mutta kuvissa koko kissa on ruskean sävyinen. No, joka tapauksessa tämä pentu on aivan yhtä rakas, väristä huolimatta. 
Tämä suklaatäplikäs poika on mahdottoman suloinen tapaus. Hänellä on kauniinlämmin turkinväri ja hienot täplät.
Tämä suklaapoitsu ei osaa yleensä pitää hetkeäkään suutansa kiinni, vaan huutaa määrätietoisena kovaa ja korkealta. Myös hänellä on tosi lämmin turkinväri.
Toinen suklaapoitsu. Veljeensä huomattavasti hiljaisempi versio. Ihana nöpönenä <3
2 kommenttia:
OIIIiii, miten makoisia nakkeja! Aivan ihania. Odotan kärsien viikkojen kuluvan, jotta pääsisin tutustumaan näihin. Ja Kertsin vauvoihin myös.
Voi jösses mitä nassuja! Ylisuloisia pikku ipanoita! Täältä ukki ja muut sukulaiset lähettävät kovasti hali-pusu terveisiä lapsukaisille!
Lähetä kommentti