Hyvää matkaa rakas <3

Tämä teksti on odotuttanut itseänsä jo kaksi viikkoa, tätä on vaikea kirjoittaa...
Maanantaina 22.9.2008 laumamme armoton johtaja -kotikissa Frank- siirtyi autuaammille hiirestysmaille.
Frank oli sairastanut jo pitkään munuaisten vajaatoimintaa, kilpirauhasen liikatoimintaa ja verenpainettakin piti hillitä lääkkeillä. Kevät ja kesä meni jokseenkin hyvin, vaikka Frank alkoi laihtua paljon. Syksyn tullen laihtuminen vain paheni ja lihakset surkastuivat. Äijä ei ollut enää entisensä.
Oli aika tehdä vaikeita päätöksiä, aika päästää rakkaasta irti.
Frank sai eläinlääkäri Jouko Ridellin avustuksella maanantai iltana 22.9.08 siivet selkäänsä.
Frank oli kissoistani ensimmäinen ja hänen kanssaan sain matkata yli puolet tähänastisesta elämästäni. Hän oli varsin ainutlaatuinen tapaus, hän oli yhtä aikaa minulle mahdottoman rakas ja rasittava. Jouduin Frankin elämän aikana monenmonta kertaa laskemaan sataan siivotessani hänen merkkauskusiaan, jotta en suutuspäissäni tehnyt hänestä rukkasia. Hänen tavaramerkkinsä oli kusta kenkäni ja kotimme sähkölaitteet.
Kaikessa rasittavuudessaan hän osasi kyllä olla tarvittaessa sentlemänikin.
Loppuaikoinaan hän tuli usein nukkumaan pääni viereen samalle tyynylle. Siinä vierelläni kerällä kehrätessään hän sai kyllä kaikki kolttosensa anteeksi.

Nyt, kaksi viikkoa Frankin poismenon jälkeen, alkaa elämä kotikolossa tasaantumaan. Kimi on saanut kaipaamansa johtajan paikan ja Nikke ei enää etsi kadonnutta ystäväänsä.
Kaipuu on suuri, mutta mieltä helpottaa tieto, että Frankin on nyt hyvä olla.

Viimeinen kuva Frankista. Kuva on otettu 10.9.2008 hänen 14-vuotis syntymäpäivänään.

Frank piti perinteistä kiinni loppuun asti. Vielä viimeisenä elinpäivänään hän oli kussut kenkäni. Kyllä on ollut outoa tulla viimeiset kaksi viikkoa töistä kotiin, kun kukaan ei ole merkannut mihinkään. Tämä on takuulla ainut asia jota en jää kaipaamaan Frankissa.